Luin lehdestä jutun nuorison käyttämästä kielestä. Legit ei enää tarkoitakaan legitiimiä, vaan mahtavaa. Juttu oli hyvä muistutus tarpeesta tarkastella käyttämäämme kieltä, mikä koskettaa mielestäni erityisen paljon uskonnollisuuteen ja hengellisyyteen liittyviä termejä. Rukoilu lienee erinomainen esimerkki termistä, jonka jokainen meistä ymmärtää omalla tavallaan.
Rukoilu ei sanana herätä minussa erityisen positiivisia tunteita. Se ei omakohtaisesti energisoi, eikä saa aikaan mitään lämmintä turvallisuuden tunnetta. Se vertautuu ajatuksissani tietynlaiseen kaavamaisuuteen tai vanhakantaiseen kirjeen kirjoittamiseen. Suoraan sanottuna en haluaisi edes käyttää sanaa siinä tarkoituksessa, mitä seuraavaksi kuvaan. On kuitenkin melko mahdotonta keksiä toista yhtä napakkaa sanaa.
Pidin taannoin rukoilusta pienen esitelmän Urantia-kirjan lukijoille. Poimin rukoiluteeman sattumanvaraisesti vilkaisemalla päivän mietelmää ja ajattelin aluksi, että aihe on aika kapea. Yllätyin kuitenkin, että Urantia-kirja käsittelee rukoilua niin monipuolisesti. Tässä kootusti löydöksiäni.
Rukoilu on ensinnäkin yhteydenpitoa Luojaan. Sille ei ole muotokieltä. Voit rukoilla missä tahansa, eikä se edes edellytä sanoja. Lienee hyvä ajatella, että rukoilu on tiedostettua ajattelua erottaaksemme senn tiedostamattomasta kasvusta .
“Aidoin rukous on todellisuudessa ihmisen ja hänen Tekijänsä välistä hyvin läheistä yhteyttä.”
Urantia-kirja 91:2.3
Rukoilu ja palvonta ovat hivenen eri asioita. Palvonnassa kurotamme korkeammalle. Tuomme mieleemme maailmankaikkeuden valtavuuden, haltioidiumme siitä ja voimaannumme tästä kokemuksesta.
Rukoilu on arkista keskustelua päivän tapahtumista. Monesti se voi olla jonkin päivän tilanteen läpikäyntiä ja pohdintaa siitä, miksi läsnäolevat toimivat siten kuin toimivat. Voit ajatella juttelevasi suoraan Luojalle, mutta monesti voi olla helpompaa kuvitella puhuvasi hengellisen tukitiimisi kanssa. Rukoilu voi olla purkautuvaa kiukuttelua lempeästi kuunteleville ja neuvoville suojelusenkeleillesi.
Rukoiluun ei liity tulostavoitteita. Ihmiselämä on kuitenkin kokemuksellista kasvua. Kasvua tapahtuu erityisesti silloin, kun valitset sisäisen keskustelun päätteeksi hyvän ja armollisen tavan kohdata kaverisi huomenna. Rukoilu voi johtaa yleensä jonkinlaiseen toimintaan ja muutokseen. Lienee sanomattakin selvää, ettei rukoilulla voi edistää itsekkäitä asioita. Voit rukoillen pyytää asioita, mutta voit saada vain sellaista, mikä on viisasta. Yleensä kannattaa pyytää voimaa itsensä muuttamiseen.
“Rukous ei ole menetelmä, jolla vältytään ristiriitatilanteesta, vaan pikemminkin se kiihottaa kasvuun, kun ollaan kasvokkain ristiriidan kanssa. Rukoilkaa itsellenne vain arvoja, älkää aineellisia asioita; rukoilkaa kasvua, älkää mielihalujen tyydyttämistä.“
Urantia-kirja 91:8.13
Rukoilua kannattaa tehdä myös yhdessä. Tämän ei tarvitse alkaa puhuttelemalla aluksi Jumalaa. Jumala kyllä kuulee sinut ja sen mitä sydämessäsi sanot. Toki olisi mahtavaa, jos voisit tuoda julki sen, että haluat edistää Isän tahdon toteutumista. Maallistuneessa maailmassa tämä voi olla vaikeaa. Siksi yhteisrukoukseksi laskettaneen myös se, kun hyvässä seurassa toivot asioiden ratkeavan parhain päin.
“Jumala vastaa siihen, miten sielu suhtautuu, ei sanoihin, jotka lausutaan.”
Urantia-kirja 91:8.12
Kun nämä näkemykset summaa, voin todeta rukoilun olevan jo nyt läsnä monen meidän arjessa. Rukoilemme, kun pohdimme miten voisimme olla huomenna toisia ihmisiä kohtaan parempia. Pieni ero maalliseen versioon on siinä, että ajatteletko hengellisesti vaiko vain maallisesti.