Jeesuksen elämää ja siitä ammennettaviaat oppeja korostetaan sekä kristinuskossa että Urantia-kirjassa. Urantia-kirjan neljäs osa kuvaa Jeesuksen elämää seikkaperäisesti.
Olen kysynyt itseltäni ja tuttaviltani, mitä he korostaisivat Jeesuksen elämästä. Esille on tullut kauniita ja ihanteellisia piirteitä, kuten armollisuus, ystävällisyys ja lähimmäisen rakkaus. Mitä voimme oppia niistä Jeesuksen uskon ja esimerkin avulla?
Jotta voisi seurata Jeesuksen esimerkkiä, pitää ymmärtää mihin Jeesus uskoi ja miten.
Mitä koskettavimmin Jeesus haastoi seuraajansa paitsi uskomaan, mitä hän uskoi, uskomaan myös niin kuin hän uskoi. Se on hänen ainoan ja suurenmoisimman “seuraa minua” -vaatimuksensa koko merkitys.
Urantia-kirja 196:0.13
Jeesuksen usko on monisäikeinen asia, mutta taivaan valtakunnan käsitteen tarkasteleminen on minusta hyvä tapa lähestyä sitä.
Jeesuksen usko näki asian niin, että kaikki henkiarvot löytyvät Jumalan valtakunnasta; niinpä hän sanoikin: “Etsikää ensin taivaan valtakuntaa.“
Urantia-kirja 196:0.8 (2088.3)
Taivaan valtakunnan käsite oli jo olemassa ennen Jeesuksen aikaa maan päällä. Jeesus yrittikin muuntaa sitä pehmeämpään ja rakastavampaan suuntaan.
Hän koetti muuntaa taivaan valtakunta -käsitteen Jumalan tahdon täyttämisidean sisältäväksi ihanteeksi. Mestari oli jo pitkään opettanut seuraajiaan rukoilemaan: “Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi”; ja tällä kertaa hän pyrki toden teolla saamaan heidät luopumaan Jumalan valtakunta -termin käyttämisestä ja korvaamaan sen sitä käytännöllisemmällä vastineella Jumalan tahto. Mutta hän ei tässä onnistunut.
Urantia-kirja 170:2
Jeesuksen tarkoittama taivaan valtakunta on helpoiten ymmärrettävissä rakastavan perheen kautta. Jos miettii, miten lapsistaan huolehtiva Isä toivoo sisarusten kohtelevan toisiaan, alkaa pääsemään kärryille.
Jeesus halusi korvata idean valtakunnasta, kuninkaasta ja alamaisista käsityksellä taivaallisesta perheestä. Siihen kuuluisivat taivaallinen Isä ja Jumalan vapautetut pojat, jotka ovat antautuneet riemumieliseen ja vapaaehtoiseen kanssaihmistensä palvelemiseen ja Jumala Isän ylevään ja älylliseen palvomiseen.
Urantia-kirja 170:2.12
Jeesus muodosti päässään tämän kuvan ja toi julki sitä elämässään. Ja koska hän teki näin, hänen käytöksestään säteili armollisuus, ystävällisyys ja lähimmäisen rakkaus.
Mitä sitten voisimme sanoa Jeesuksen tavasta uskoa? Jeesus kritisoi juutalaisten tapaa kangistua kaavoihin. Uskonto oli heille eräänlainen prosessi, jossa vuoden tiettynä päivänä teurastettiin eläimiä ja toisena laskettiin askelia. Rutiineissa ei ole sinänsä mitään pahaa, jos ne tukevat hengellistä kasvua. Liian monille ne olivat kuitenkin vain suorituksia, joilla kuitattiin usko. Kirjasta löytyy ongelmaa nasevasti kuvaava metafora:
“…joen uoma ei ole joki”
Urantia-kirja 100:5.1
Jeesus halusi irtautua tästä ja kannustaa seuraajiaan muodostamaan oman henkilökohtaisen suhteen taivaan Isään
Jeesuksen ihmiselämässä usko oli omakohtaista, elävää, omintakeista, spontaania ja puhtaasti hengellistä. Tämä usko ei ollut perinteen kunnioittamista eikä sellainen pelkkä älyllinen uskomus, jota hän olisi pitänyt pyhänä uskonkappaleena…
Urantia-kirja 196:0:5
Tyyli on siis vapaa. Joillekin kirkon harras tunnelma tarjoaa parhaan paikan rakentaa yhteyttä. Itselleni toimii tuiki tavallinen iltalenkki.
Taivaan valtakunnan idea ja henkilökohtainen tapa rakentaa suhdetta Isään ovat suhteellisen helppoja poimintoja Jeesuksen elämästä. Nostaisin vielä loppuun ehkä sen kaikkein vaikeimman asian: luottamuksen.
Jeesuksen usko saavutti puhtauden, joka on ominaista lapsen luottavaisuudelle.
Urantia-kirja 196:0.12
Edistäessämme taivaan valtakunnan ilmaantumista omalla persoonallisella tavallamme meidän pitäisi uskaltaa luottaa Jumalaan. Siihen, että hän todellakin pitää meistä huolta. Maallistuneessa Suomessa tämä on ehkä se kaikkein kovin vaatimus toteutettavaksi.
Oletteko panneet merkille, että urantia kirjan tekstin otsakkeissa on paljon poikkeamia.