Käsittelemme usein tilaisuuksissamme ja kirjoitelmissa mielen kaltaisia ilmiöitä. Mieli onkin teemana 25.1.2025 järjestettävillä Talvipäivillä. Jäin miettimään, miksi tämänkaltaiset keskusteluaiheet ovat tärkeitä. Miksi ylipäätänsä pyrimme laajentamaan keskustelupiiriämme? Syy lienee kaksitahoinen. Urantia-kirja on asia, josta pitää kertoa ihmisille ja toisaalta olen itse ihastunut siihen ja haluan jakaa löytöni.
Urantia-kirjan sanotaan olevan ilmoitus ja voin omakohtaisesti vahvistaa, että monet siellä kerrotut asiat menevät järkeen. Maailma näyttäisi toimivan siten kuin kirja esittää. Joku voi hymähtää tälle näkemykselle ja todeta Urantia-kirjan on vain yksi uskon asia. Tämä on minulle ok. Kirja ei kiinnosta kaikkia, eikä sen tarvitsekaan.
Epäusko kirjaa kohtaan ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että maailma toimii tietyllä tapaa. Maailman toimintalogiikka ei ole uskon asia. Maailma toimii tietyllä tavalla ihmisen uskosta ja tietämyksen tasosta riippumatta. Urantia-kirjan kuvaama maailmankuva ei siis ole varsinaisesti uskon asia. Se joko on olemassa tai ei ole.
Voisin ryhtyä väittämään eläväni Ruotsissa mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että elän Suomessa. Jos törttöilen, minut tuomitaan Suomen lakien mukaan.
Urantia-kirja on melko yksityiskohtainen ja sen näkemyksiä on suhteellisen helppo muuttaa tutkimuskysymyksiksi ja hypoteeseiksi. Tai ainakin itse koin näin, kun peilasin Frank Martelan huomioita motivaatiosta ja ihmisen onnellisuudesta. Mielestäni Urantia-kirja antoi kelpo selityksen tieteellisille havainnoille ihmisen käyttäytymisestä. Myös Urantia-kirjan ihmiskuva, jossa meihin vaikuttaa yksilökohtainen persoonallisuus, omatuntomme, jumalkipinämme ja muutama muu tekijä avaa hyvin toimintamme perusteita.
Urantia-kirja ei ole pyhä kirja. Se on ennemminkin kooste siitä, mitä ihmiskunta on tähän saakka oppinut, mikä siinä opissa on olennaista ja mihin kannattaa seuraavaksi suunnata. Kirjan teksti ja näkemykset tulevat väistämättä vanhenemaan. Tämä on myös todettu kirjassa. Ihmiskunta menee eteenpäin ja aikanaan tulee 6. ilmoitus. Ilmoituksilla koitetaan huolehtia siitä, että kehittyisimme edes jokseenkin oikeaan suuntaan.
Mikä sitten on uskon asia? Uskon asia on se, haluatko lähteä toteuttamaan Jumalan suunnitelmaa. Uskotko siihen, että olemassa olollamme on jokin korkeampi syy ja kultainen sääntö on se, jota meidän pitää oppia toteuttamaan. Urantia-kirja kertoo kuinka maailmankaikkeus kehittyy tuolla avaruudessa ja siellä myös todellistuu tämä Jumalan ajatus. Meitä kaivataan osaksi tuota kehityshanketta, mutta meidän pitää ensin hyväksyä suunnitelma.
Maanläheisimmillä termeillä kerrottuna olet päätynyt töihin valtavaan yritykseen. Harjoittelijana et ihan käsitä, missä olet mukana, mutta jokin tässä kaikessa kiehtoo. Harjoittelujakson lopulla pitäisi päättää, jakaako firman mission ja jatkaako. Vai vaihtaako toiseen. Tosin ihmiselomme suhteen ei ole mitään minne vaihtaa. Juttu vaan loppuu sen valinnan myötä.
Itse olen kokenut Urantia-kirjan näkemysten kahlaamisen äärimmäisen arvokkaana. Vaikka polkua on takana jo lähes 20 vuotta, niin silti löydän uusia kulmia, joihin tarttua. Jos filosofointi ja elämän tarkoituksen pohtiminen kiinnostaa, liity mukaan. Tule mukaan Talvipäiville tai avaa Urantia-kirja.