Julkaistu UAI Journalissa toukokuussa 2024 (LINKKI). Käännös Jukka Makkonen
Konfliktit ovat väistämätön osa elämää asutuissa maailmoissa, erityisesti niissä maailmoissa, jotka ovat sosiaalisen ja henkisen kehityksen varhaisemmissa vaiheissa. Ja näin on varmasti Urantian nykyisessä kehitysvaiheessa.
Asiat ovat parantuneet vuosisatojen kuluessa, ja epäilemättä ne paranevat edelleen ajan myötä. Mutta vasta kaukaisessa tulevaisuudessa, kun planeettamme lopulta saavuttaa valon ja elämän utopistiset aikakaudet, olemme täysin vapaita riidoista. Tämä ei tarkoita sitä, että silloin olisimme kaikki samaa mieltä. Mutta tapa, jolla suhtaudumme erimielisyyksiimme, muuttuu merkittävästi. Kunnes saavutamme tuon utopian, kansallisten sotien lisäksi koemme kaksi henkilökohtaista konfliktin aluetta: Toinen on sisäisessä elämässä (mieli ja sielu) tapahtuva konflikti ja toinen on ulkoisessa elämässä (perhe ja yhteiskunta) tapahtuva konflikti.
Sisäinen konflikti
Jeesus sanoi, että ihmiselolle on kaksi todellisuutta: Toinen on elämä lihassa ja toinen elämä hengessä. Palatessaan Roomasta hän kertoi Ganidille, että on olemassa vain kaksi kuolevaisten suurta ryhmää: Ne, jotka tuntevat Jumalan, ja ne, jotka eivät tunne (133:0.3).
Hän jatkoi sanomalla, että ihmiset, jotka elävät täysin lihassa tai täysin hengessä, kokevat vain vähän sisäisiä ristiriitoja, mutta kaikille niille, jotka ponnistelevat siirtyäkseen elämästä toiseen, tulee matkan varrella olemaan huomattavan paljon ristiriitoja ja hämmennystä. Sen sijaan, että Jeesus olisi käskenyt opetuslapsiaan sivuuttamaan tämän kamppailun tai peittämään sen valheellisella optimismilla, hän neuvoi heitä olemaan siitä suoraan tietoisia.
Varoittakaa ennakkoon kaikkia uskovia, että on olemassa ristiriitatilanteesta muodostuva rajamaasto, jonka läpi kaikkien lihallisuudessa eletystä elämästä hengessä elettävään korkeampaan elämään siirtyvien on kuljettava. (159:3.7)
Kun luin ensimmäisen kerran tämän Urantia-kirjan osan, en voinut olla ajattelematta, että Jeesuksen olennaisen ja alkeistason sanoman – että hengellinen elämämme alkaa hyväksymällä, että olemme rakastavan, persoonallisen Jumalan lapsia – levittäminen oli jo tarpeeksi vaikeaa. Mutta nyt minua on ohjeistettu kertomaan kaikille tuleville uskoville, että heidän jatkuviin yrityksiinsä saavuttaa tämä hengellinen elämä liittyy kamppailua ja ristiriitoja. Se tuntuu vaikealta.
Jeesus sanoi tästä aiheesta vielä enemmän:
[S]illä varoitan teitä, että moni astuu valtakuntaan vasta paljon koettelemuksen jälkeen. (137:6.5)
Henkeen perustuva uskonto merkitsee ponnistelua, kamppailua, ristiriitaa, uskoa, päättäväisyyttä, rakkautta, lojaalisuutta ja edistymistä. (155:5.11)
Jos rohkenette uskoa minuun ja ryhdytte täydestä sydämestänne seuraamaan minua, ei ole epäilystäkään siitä, että niin tehdessänne astutte tielle, joka johtaa varmasti vaikeuksiin. (159:3.13)
Mestarimme tekee selväksi, että voimme odottaa paljon vaikeuksia, ahdistusta, kamppailua ja ristiriitoja jatkuvissa pyrkimyksissämme menestyä hengessä. Mutta siinä ei ole vielä kaikki. Meidän odotetaan hyväksyvän mielellämme kamppailu ja täyttävän iloisesti velvollisuutemme Jumalaa, perhettä ja yhteiskuntaa kohtaan.
Ajatus siitä, että hengellinen elämä on täynnä vastoinkäymisiä ja velvollisuuksia, näyttää olevan kaukana muodikkaista näkemyksistä – siitä, että hengellinen matka on jotenkin ”sanoin kuvaamattomista hurmiontunteista koostuva mielikuvituksellinen ja mystinen elämys” (101:1.1), tai että se on utopistisen autuuden henkinen tila.
Uskonto ei ole menetelmä, jolla päästään paikalleen pysähtyneeseen ja autuaaseen mielenrauhaan, vaan se on heräte, joka panee asianomaisen valjastamaan sielunsa dynaamiseen palveluun. (100:3.1)
Jeesus hälvensi muitakin uskontoon liitettyjä käsityksiä. Tuon ajan Rooman valtakunnassa – ja vielä nykyäänkin – ei ollut harvinaista, että uskovaiset ihmiset uskoivat olevansa oikeutettuja jumalalliseen kaitselmukseen tai erityiskohteluun tai että he ehkä Jumalan käden kautta säästyisivät toisten murheilta.
Opettakaa kaikille uskoville, ettei niistä, jotka astuvat valtakuntaan, suinkaan siinä samassa tule immuuneja ajallisuuden onnettomuuksille eikä tavanomaisille luonnonkatastrofeille. (159:3.13)
Miksi Jeesus sitten kertoo meille, että siitä tulee rankka kokemus? Epäilen, ettei hän yritä lannistaa meitä. Todennäköisemmin hän yrittää saada meidät pettymään, aivan kuten hän teki apostolien kanssa useaan otteeseen. Hänen monista varoituksistaan ja nuhteistaan huolimatta on kuitenkin suuri helpotus, että hän antaa meille aina ulospääsyn – hän antaa meille hengellisen syyn pysyä kurssilla.
Itse asiassa heti sen jälkeen, kun hän on varoittanut kaikkia uskovia väistämättömästä konfliktista, hän mainitsee, että ”evankeliumin ies on helppo ja totuuden taakka on kevyt”. Eräässä toisessa kirjoituksessa keskiväliolento kertoo meille, että ”Mestarin ies on tosiaankin kevyt….” (141:3.7). Ja muissa paikoissa Jeesus toistaa tätä lohdullista totuutta.
Ottakaa niskoillenne jumalallinen ies, ja tulette kokemaan Jumalan rauhan, joka käy kaiken ymmärryksen yli. (144:8.8)
Ottakaa kantaaksenne minun ikeeni ja oppikaa minusta, sillä olen tosi ja uskollinen, ja löydätte hengellisen levon sielullenne. (163:6.7)
Mestarin ies on Jumalan tahdon löytämistä ja elämistä hänen puhumansa totuuden ja hänen elävän esimerkkinsä avulla. Voittaaksemme vaikeutemme ja murheemme meidän on vain uskottava häntä, luotettava häneen ja seurattava häntä, mikä ei ole lainkaan raskas taakka. Saamme myös lohtua ja rohkaisua hänen toteamuksestaan: Kun uskomme tämän evankeliumin, emme pelkää vaikeuksia ja että hän on kanssamme kaikkien näiden ahdistusten läpi – kunhan vain uskomme.
Valtakuntaan astuvia odottaa vain yksi kamppailu, ja se on hyvä uskon kilvoitus. Uskova käy vain yhden taistelun, ja se käydään epäilyä – epäuskoa – vastaan. (159:3.8)
En lupaa vapahtaa teitä vastoinkäymisten vesiltä, mutta sen minä lupaan, että kuljen kerallanne niiden kaikkien läpi. (159:3.13)
Konfliktien hyödyt
On olemassa hyviä syitä ymmärtää sisäisen konfliktin hyöty hengellisessä elämässä. Huomaamme esimerkiksi, että kaikissa moraalisissa dilemmoissamme pelkkä avun pyytäminen Jumalalta on yksi polku kohti jumalatietoisuutta.
Jokainen ihminen kokee jo sangen varhaisessa vaiheessa jonkinlaista ristiriitaa hänen omaa etuaan tavoittelevien ja hänen altruististen virikkeidensä välillä, ja monesti sattuu, että ensimmäinen kokemus jumalatietoisuudesta on saavutettavissa siten, että tällaisten moraalisten ristiriitojen ratkaisutehtävään etsitään apua ihmisen yläpuolelta. (103:2.4, korostus lisätty)
Koko hengellisen elämämme ajan emme voi välttää kasvukipuja. Mielemme ja sielumme eivät helposti luovu aineellisen ja maallisen olemassaolon mukavuuksista ja totunnaisuuksista. Mutta hengessä kasvaminen edellyttää, että jätämme nämä mukavat rannat suuntaaksemme tuntemattomille ja tutkimattomille maille, mikä voi johtaa ahdistukseen ja stressiin.
Uskonnolliset pulmatilanteet ovat väistämättömiä, sillä mitään kasvua ei voi tapahtua ilman psyykkistä ristiriitatilannetta ja hengellistä kuohuntaa. (100:4.2)
Jopa Jeesus koki näitä ristiriitoja nuoruudessaan:
Hän [Jeesus] ”kärsi suurta mielenahdistusta siksi, että hän pyrki kaiken aikaa mukauttamaan henkilökohtaiset näkemyksensä uskonnollisista käytänteistä ja seuraelämän käytöstavoista vanhempiensa vakiintuneisiin uskomuksiin.” (124:4.9)
Sisäisten eli moraalisten ristiriitojen toinen hyöty on se, että ne synnyttävät usein hengellisiä oivalluksia. Ne tuovat meidät lähemmäksi Jumalaa ja antavat meille mahdollisuuden ymmärtää paremmin itseämme ja muita. Tällaiset ristiriidat saavat meidät muuttamaan ajattelutapaamme – etsimään parempaa tapaa elää – omistamaan elämämme Jumalan tielle ja avaamaan siten mielemme vielä suuremmille hengellisille totuuksille.
Uudet uskonnolliset oivallukset ilmaantuvat ristiriidoista, jotka antavat aiheen uusien ja parempien suhtautumistapojen valitsemiseen entisten ja huonompien reagointimallien tilalle. Uusia merkityksiä nousee esille vain konfliktin keskellä, ja konflikti jatkuu vain, kun kieltäydytään omaksumasta niitä korkeampia arvoja, jotka sisältyvät korkeampiin merkityksiin. (100:4.1, korostus lisätty).
Toinen Jeesuksen elämässä oleva episodi, joka oli tässä suhteessa todella innoittava, oli hänen keskustelunsa Fortunan, ”nuoren miehen, joka pelkäsi”, kanssa. Hän lohduttaa järkyttynyttä nuorta miestä kehottamalla häntä vapauttamaan sisimmässä elävä henki pelon kahleista, jotta se voisi ”kannustaa ja innostaa mieltäsi”. Hän rohkaisee antamaan hengelliselle olemukselle mahdollisuuden vapautua elävän uskon sisältämällä väkevyydellä ja synnyttämään tietoisuus siitä, että hän on Jumalan lapsi. Ja kun olet näin uudestisyntynyt:
Sen jälkeen hankaluus vain elähdyttää sinua, pettymys kannustaa sinua eteenpäin, vaikeudet ovat sinulle vain haaste ja esteet ovat sinulle vain virkistykseksi. (130:6.4)
Ristiriidat ja vaikeudet ovat hengellisen kasvun välttämättömiä edellytyksiä, mutta hieman epäjohdonmukaisesti meidän perimmäinen hengellinen tavoitteemme on voittaa kaikki ristiriidat sisäisessä elämässämme.
Kaikkinainen ristiriita on pahaa sikäli, että se estää sisäisen elämän luovan toiminnan – se on eräänlaista persoonallisuudessa käytävää sisällissotaa. (111:4.11)
Kuten Jeesus sanoo, tapa voittaa konfliktimme ja saavuttaa siten sisäinen rauha on hyväksyä ja uskoa hänen sanansa – hänen evankeliuminsa. Ja lujan uskomme voimalla seurata sisimmässämme olevaa henkeä – elää Jumalan tietä riippumatta siitä, mitä koettelemuksia ja ahdistuksia meitä odottaa – jopa kuolemaan asti.
Mutta jos emme voi täysin saavuttaa tätä mielenrauhaa maan päällä, olemme varmoja siitä, että meillä on tilaisuus saavuttaa se, kun pääsemme toiseen mansiomaailmaan.
Mansonia numero kaksi tarjoaa muita tarkemmin puitteet älyllisyyden alueella esiintyvän ristiriitaisuuden kaikkien vaiheiden poistamiseen ja mentaalisen epäharmonian kaikkien erilaisten ilmenemien korjaamiseen. (47:4.8)
Sosiaalinen konflikti
Riippumatta siitä, kuinka paljon me henkilökohtaisesti edistymme hengessä ja ratkaisemme sisäisiä ristiriitojamme, emme voi koskaan täysin välttää väärinymmärryksiä. Edes Jeesus täydellisenä ihmisenä ei voinut välttää kaikkia sosiaalisia väärinkäsityksiä huolimatta siitä, että näiden väärinkäsitysten taakka lankesi väistämättä muille.
Jeesus kehotti meitä olemaan tahdikkaita ja suvaitsevaisia kaikkia kohtaan, olemaan valppaina ja asiantuntevina ”arvokkaissa pyrkimyksissämme välttää kaikki tarpeettomat sosiaaliset väärinkäsitykset”.
Tällaiset viisaat sielut pystyvät välttymään paljossa siltä harmilta, joka on taatusti kaikkien puutteellisesta emotionaalisesta sopeutumisesta kärsivien osana, kaikkien niiden osana, jotka kieltäytyvät aikuistumasta tai jotka kieltäytyvät ikääntymästä arvokkaasti. (156:5.18)
Olemme kaikki niin monin tavoin erilaisia, ettemme voi välttää mielipide-eroja ja siten tarvetta olla suvaitsevainen. Mutta kun ymmärrämme keskinäisiin suhteisiimme liittyvän totuuden, pystymme olemaan helpommin suvaitsevaisia. Kuten Jeesus sanoi Jaakobille:
”Hengellisesti samanlaisia ollaksenne teidän ei tarvitse nähdä samalla tavoin, tuntea samalla tavoin eikä edes ajatella samalla tavoin. Hengellinen yhtenäisyys juontuu siitä tietoisuudesta, että teistä jokaisen sisimmässä asuu ja teitä jokaista yhä enemmän hallitsee taivaallisen Isän antama henkilahja.” (141:5.1).
Hengellinen yhtenäisyys saavutetaan, kun tunnistamme meissä kaikissa asuvan jumalallisen hengen ja tämän jälkeen kunnioittamalla toisissa läsnäolevaa henkeä. Valitettavasti Urantian yhteiskunnallisen kehityksen nykyvaiheessa hengellinen yhtenäisyys Jumalan palvelemisessa näyttää olevan vielä kaukana. Sillä välin voimme vain tehdä parhaamme elääksemme hengen tavalla ja samalla luottaa suuresti ”Jumalan erittäin suuriin ja kalliisiin lupauksiin”.
Muiden tekemisistä riippumatta tavoitteemme ja velvollisuutemme on oppia elämään sopusoinnussa kaikenlaisten ihmisten kanssa. Tämän taidon opettelu alkaa maan päällä ja jatkuu mansiomaailmoista konstellaatioihin ja niiden ulkopuolelle.
Yksi tärkeimmistä kuolevaisena kokemanne elämänvaiheen aikana opittavista läksyistä on ryhmätyö. (28:5.14)
Tiimityön oppiminen on pitkän aikavälin tavoite. Urantia-kirjasta käy selvästi ilmi, että vaikka olemme valmistuneet Jerusemista ja saavuttaneet Suuntaajafuusion, meidän on vielä voitettava sosiaalisen ärtymyksemme ja kaunamme. Näiden voittaminen on yksi tärkeimmistä tavoitteistamme konstellaation maailmoissa. Se on tavoite, joka saavutetaan kokemalla elämä univitatian ja muiden kanssa. Viime kädessä se opettaa meitä ”elämään onnellisesti ja työskentelemään tehokkaasti” monenlaisten olentojen kanssa (43:8).
Maailman konflikti
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö maailman konfliktit ja sodat jatkuisi vielä jonkin aikaa. Meille on paljastettu, että Urantialla ei voi olla todellista rauhaa ennen kuin perustamme maailmanhallituksen. Sekin näyttää olevan vielä kaukana.
Maailmanrauhan ylläpitäminen ei onnistu sopimusten, diplomatian, ulkopolitiikan, valtioliittojen eikä voimatasapainojen avulla, ei liioin muuntyyppisen korvikeluonteisen nationalismiin kuuluvilla suvereeneilla oikeuksilla temppuilemisen keinoin. On saatava aikaan koko maailman kattava laki, ja se pitää saattaa voimaan maailmanhallituksen – koko ihmiskunnan suvereenisuuden edustajan – toimesta. (134:6.9)
Kuinka kauan tämä jatkuva maailmanlaajuinen konfliktitila jatkuu? Ainoa johtolanka, joka meille annetaan, on tämä lainaus:
Mekaaniset keksinnöt ja tietämyksen leviäminen muokkaavat sivilisaatiota kaiken aikaa. Mikäli halutaan välttää kulttuurinen katastrofi, on pakko suorittaa tiettyjä taloudellisia uudistustoimia ja sosiaalisia muutoksia. Tämä uusi ja tulossa oleva yhteiskuntajärjestys ei vielä vuosituhanteenkaan asettaudu itsetyytyväisenä aloilleen. (99:1.1, korostus lisätty)
Vaikka tämä lausunto annettiin lähes sata vuotta sitten, se vaikuttaa paljon ajankohtaisemmalta tänä päivänä. Keksintöjen nopea vauhti ja tiedon (osin kyseenalaisen) maailmanlaajuinen leviäminen ovat muuttaneet yhteiskunnan toimintaa peruuttamattomasti. Näyttää todellakin siltä, että nyt on tarpeellisten ”taloudellisten mukautusten ja sosiaalisten muutosten aika”.
Luvussa 195 tehdään myös selväksi, että suurimman osan planeetallamme vallitsevasta murheesta perimmäinen syy on ajattelun maallistuminen ja materialististen filosofioiden omaksuminen.
Tieteen, kasvatuksen, elinkeinoelämän ja yhteiskunnan täysimääräinen sekularisointi voi johtaa vain katastrofiin. Kahdennenkymmenennen vuosisadan ensimmäisen kolmanneksen aikana urantialaiset tappoivat enemmän ihmisiä kuin siihen mennessä oli tapettu koko kristillisen aikakauden kuluessa. Ja tämä on vasta materialismin ja sekularismin kauhean sadonkorjuun alkua, sillä vieläkin hirveämpää hävitystä on tulossa. (195:8.13)
Muistakaa, että tämä lausunto annettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen mutta ennen toista maailmansotaa. Se, jatkuuko tämä ”kauhea tuho” 2000-luvulla, jää nähtäväksi. Mutta yhdestä asiasta voimme olla varmoja:
Ilman Jumalaa eivät sen paremmin vapautuminen ja vapaus kuin varallisuus ja vaurauskaan johda rauhaan. (195:8:12)
Kaikesta tuskasta ja ahdistuksesta huolimatta ei ole epäilystäkään siitä, etteikö maailma olisi koskaan ollut paremmassa kunnossa. Ja tämä on totta riippumatta siitä, mitä taloudellista tai sosiaalista luokkaa haluamme mitata (ks. Hans Rosling, Factfulness: Ten Reasons We’re Wrong About the World – and Why Things Are Better Than You Think, 2018). Rosling selittää suuren osan maailman surusta lyhyen aikavälin kehitykseen keskittymisellä sekä ihmiskunnan luontaisella ”negatiivisuusharhalla”. Se on ennakoiva mielentila, josta tulee itseään toteuttava ennustus. Hänen mukaansa on tärkeää arvostaa maailman sivilisaation saavutuksia ja samalla tunnustaa, että asiat voivat olla vielä paljon paremmin.
Ilman maailmanrauhaa voi unohtaa kaiken muun maailmanlaajuisen edistyksen. – Hans Rosling
Asiat paranevat, mutta aivan kuten konflikti edistää henkistä kasvua yksilötasolla, se voi koskea myös maailmansivilisaation henkistä edistystä.
[J]eesus sijoitti yhden valtakunnan vaiheista tulevaisuuteen, ja vaikka hän tosiaan lukuisissa yhteyksissä antoi ymmärtää, että sellainen tapahtuma saattaisi ilmaantua osana maailmanlaajuista kriisiä. (170:4.15, korostus lisätty)
Huolimatta kaikesta tästä myllerryksestä, jatkuvista maailmanloppuskenaarioista ja synkistä dystopioista, joilla media elää, meitä kehotetaan kerta toisensa jälkeen luottamaan Jeesuksen sanoihin.
Älkää lannistuko; ihmisen evoluutio on yhä käynnissä, eikä Jeesuksessa ja Jeesuksen kautta maailmalle annettu ilmoitus Jumalasta tule epäonnistumaan. (196:3.33)
Maailmankaikkeuden konflikti
Eri yksilöiden väliset konfliktit, erimielisyydet ja väärinkäsitykset eivät pääty mansiomaailmoihin, eivätkä ne rajoitu kuolevaisten ylösnousemuksiin. Epäilemättä universumin asioissa esiintyvät ongelmat ovat luonteeltaan meille tuntemattomia, mutta jopa Urantian planetaariseen hallitukseen osallistuvilla mestariserafeilla (114:6.17) on ollut erimielisyyksiään – ja he ovat käyneet Paratiisissa ja takaisin!
Jo tämä seikka puhuu sen puolesta, että erimielisyyksien ilmaiseminen ei ole väärin. Merkittävä ero on siinä, miten käsittelemme niitä. Kuten tunnettu amerikkalainen koripallovalmentaja John Wooden kerran sanoi: ”Voimme sopia olevamme eri mieltä, mutta meidän ei tarvitse olla toisillemme ikäviä.”
Erimielisyydet ja ongelmat maailmankaikkeuden hallinnossa ovat ”hyvin erilaisia kuin aineellisen olemassaolon vähäpätöiset koettelemukset ja vaivannäöt”, ja sen sijaan ne näyttävät liittyvän enemmän väärinkäsityksiin.
Kun Luojat tuovat olemassaolon piiriin valinnanvapauden omaavia kehittyviä yksilöitä, samalla hetkellä irrottaudutaan jumalallisen täydellisyyden mukaisesta kitkattomasta toiminnasta. Väärinkäsityksiä syntyy vääjäämättä, ja on varauduttava näiden rehellisten mielipide-erojen oikeudenmukaiseen selvittelemiseen. (25:3.7)
Universaaliset sovittelijat toimivat maailmojen kiertävinä tuomioistuimina yksittäisiltä planeetoilta superuniversumin päämajaan saakka (25:3). Heidän tehtävänään on ratkaista maailmojen pienet vaikeudet ja väärinkäsitykset. Jotkut näistä vaikeuksista liittyvät asianmukaiseen menettelyyn, kun taas toiset johtuvat mielipide-eroista tai erilaisista näkökannoista.
Mutta sektorihallituksissa ja korkeammilla hengellisillä tasoilla on vähemmän ratkaistavia väärinkäsityksiä, joten heidän työnsä on luonteeltaan erilaista. Jotta saisitte kuitenkin jonkinlaisen käsityksen superuniversumissa syntyvien väärinkäsitysten määrästä, ottakaa huomioon, että pelkästään Orvontonissa on lähes kahdeksantoista biljoonaa sovittelukomissiota.
Myös universumien tuomioistuimet ja tribunaalit ratkaisevat väärinkäsityksiä ja arviointivirheitä, vaikkakin todellisia konflikteja esiintyy edelleen. Urantialla tunnetuin taivaallinen konflikti olisi Luciferin kapina, mutta niitä on ollut muitakin Nebadonin paikallisuniversumissa ja luultavasti melkoinen määrä koko seitsemässä superuniversumissa.
Tämä sota taivaassa oli peräti kauhistuttava ja peräti todellinen. Vaikkei tässä taistelussa esiintynytkään mitään niistä raakalaismaisuuksista, jotka ovat kypsymättömissä maailmoissa fyysiselle sodankäynnille perin luonteenomaisia, se oli paljon tappavampaa. Aineellisen tason taistelussa on vaarassa aineellinen elämä, mutta taivaan sodassa oli panoksena ikuinen elämä. (53:5.7)
Tällaiset konfliktit näyttävät rajoittuvan paikallisen järjestelmän tasolle ja erityisesti Landonadek-poikien luokkaan. Vaikka joillakin Melkisedekin pojilla on ollut arviointivirheitä ja konstellaatioiden Vorondadekin pojat ovat joskus erehtyneet, he eivät ole koskaan sortuneet kapinaan, eikä heidän ole koskaan havaittu halveksineen universumin hallitusta.
Näyttää kuitenkin siltä, että näillä superuniversumin hallinnon alemmilla tasoilla vallitsee huomattava määrä erimielisyyttä. Eikä tästä ole parempaa todistetta kuin Voimallisten Sanansaattajien olemassaolo.
Voimalliset Sanansaattajat […] ovat muuan niiden täydellistyneiden kuolevaisten luokka, joiden uskollisuus on joutunut koetteille kapinassa tai joiden henkilökohtainen lojaalisuus on osoitettu kestäväksi jollakin muulla vastaavankaltaisella tavalla. He kaikki ovat suoriutuneet jostakin universumiuskollisuuden ratkaisevasta kokeesta. Paratiisin-matkansa jossakin vaiheessa he pysyivät lujina ja uskollisina jouduttuaan kasvokkain ylempiensä epälojaalisuuden kanssa. (22:2.1, korostus lisätty)
Sama määränpää on jokaisella ylösnousemusluodulla, joka estää tehokkaasti tällaiset hairahtumisesta, pahuudesta tai synnistä johtuvat mullistukset. Sillä toimintaa, joka tähtää kapinan estämiseen tai jonka tarkoituksena on saada aikaan korkeammantyyppistä uskollisuutta universumikriisin aikana, pidetään jopa arvokkaampana kuin uskollisuutta, silloin kun joutuu kasvokkain jo puhjenneen kapinan kanssa. (22:2.3, korostus lisätty)
Mikään ei todista enemmän konfliktien ja riitojen laajuudesta suuruniversumissa kuin Voimallisten Sanansaattajien pelkkä lukumäärä. Mutta on todennäköistä, että suurin osa näistä konflikteista tapahtuu paikallisjärjestelmän tai konstellaation kokemustasolla.
Miltei biljoona Voimallista Sanansaattajaa on saanut tehtävän Uversasta, ja on hyvä syy uskoa, että heitä palvelee jokaisessa seitsemässä superuniversumissa täsmälleen sama määrä. (22:2.5)
Kaiken kaikkiaan meidän ei pitäisi elättää mitään harhakuvitelmia universumin tilasta tai siitä, millaisia asiat ovat, kun saavumme ensimmäiseen taivaaseen – mansiomaailmaan numero yksi. Yksi Urantia-kirjan tavoitteista on avartaa kosmista tietoisuuttamme, ja tämä tehtävä saavutetaan kertomalla meille monia totuuksia maailmankaikkeuden tilasta, mukaan luettuina eräät siinä esiintyvät ongelmat ja ristiriidat.
Vaikka on hyvä olla tietoinen näistä asioista ja siten valmistautua tulevaan, mikään niistä ei välttämättä häiritse henkilökohtaista matkaamme. Riippumatta siitä, mitä ristiriitoja tai ongelmia ympärillämme on meneillään, edistymme aina tässä upeassa ja majesteettisessa maailmankaikkeudessa pysymällä uskollisina, lojaaleina ja omistautuneina totiselle, hyvälle ja kauniille Jumalalle.
Silmä ei todellakaan ole nähnyt sellaisia ihanuuksia, jotka odottavat saapumistasi näihin kuolevaisen olennon taivasmatkaan kuuluviin maailmoihin. (43:6.8)