Kirjoitus on julkaistu UAI JOURNALissa syyskuussa 2011
Carolyn taustoittaa kirjoituksessaan Urantia-kirjan tekstin vastaanottaneita henkilöitä ja ryhmätoimintaa.
Kontaktikomission ja foorumin historia
Kirjoittanut CAROLYN KENDALL Yhdysvallat
Kääntänyt Seppo Kanerva
Tarina alkaa 1.10.1922 – Chicagon perinteisenä muuttopäivänä. Lämpötila oli 18 astetta, ja oli poutaa. Muuteltuaan 25 vuoden ajan asunnosta toiseen muuan keski-ikäinen pariskunta teini-ikäisine poikineen asettui pysyvään kotiinsa Diversey Parkwayn numeroon 533. Uusi talo toimisi myös heidän työtiloinaan.
Heidän piti löytää sihteeri, joka auttaisi sen toisen projektin parissa; sen, joka piti heidät jalkeilla yökaudet. Heille oli kerrottu, että työtaakka kasvaisi moninkertaiseksi. ”Tarvitsemme sihteerin, jonka taidot ovat ylivertaisia”, sanoi tohtori William Sadler. Tohtori Lena Sadler säesti: ”Emme osaa pikakirjoitusta emmekä kirjoita koneella.” Pariskunta oli vakuuttunut siitä, että sopiva sihteeri löytyisi.
Eipä aikaakaan, kun tohtori Lenalla oli hoidettavanaan 32-vuotias nainen Columbus-sairaalassa. Nainen oli loukkaantunut auto-onnettomuudessa. Pitkä, jalat tukevasti maassa oleva nainen oli muuttanut hiljattain Minnesotasta Chicagoon. Lääkäri ja potilas löysivät kohta toisensa. Potilas kertoi tohtori Lenalle, että hän mielensä oli ruvennut epätavallisella tavalla oikuttelemaan. Johtuiko se kenties onnettomuudesta? Tohtori Lena kuunteli korvat höröllään. ”Kutsutaanpa mieheni tänne”, hän sanoi. ”Hän on psykiatri.”
Osoittautui, että nainen oli taitava sihteeri ja yksi keskuspankin Chicagon-konttorin johtajista. Hänen työnään oli lähettää satoja pankkitarkastajia kaikkialle keskilänteen. Tuonkaltainen ihminen olisi taattu suoja petoksia vastaan. Hänen nimensä oli Emma Louise Christensen, ja hänet tunnettiin myös Christynä. Pian selvisi, että Christy oli juuri se sihteeri, jota lääkäripariskunta oli etsiskellyt. Lopulta Christy muutti asumaan tohtoreiden Williamin ja Lenan luokse Diversey Parkwayn 533:een. Sadlerit kuvailivat Christylle muuatta psykiatrista potilastapausta, jota he olivat tarkkailleet miltei 20 vuoden ajan. Näkymättömät taivaalliset olennot näyttivät puhuvan tämän potilaan, nimettömäksi jäävän herrasmiehen, kautta. Toimisiko Christy sihteerinä öisissä istunnoissa, merkitsisi muistiin ja puhtaaksikirjoittaisi taivaallisten olentojen sanat? Christy suostui oitis.
Viisikymmentäviisi vuotta myöhemmin Christy muisteli: ”Olin utelias, mutta en ymmärtänyt, mihin olin itseni saattanut.” Kun häneltä kysyttiin, mitä olisi tapahtunut, jos hän ei enää pystyisi kirjoittamaan tai naputtamaan kirjoituskonetta, hän vastasi: ”Arvelen, että he olisivat etsineet jonkun toisen.”
Sadlereiden perhekunnan kaksi muutakin jäsentä olivat tekemisissä salaisen potilaan kanssa: Lenan sisar Anna Kellogg, valtuutettu sairaanhoitaja, ja tämän aviomies Wilfred Kellogg, joka toimi tohtorin liiketoimien hoitajana. Sadler-Kellogg-kvartetti ja Christy olivat ainoat henkilöt, jotka olivat kuulleet taivaallisten vieraiden puhuvan. He – Christy mukaan lukien – olivat alkuperäinen kontaktikomissio. Sadlerit alkoivat esitellä ystävilleen Christyn ottotyttärekseen, vaikkei häntä koskaan muodollisesti adoptoitukaan. Sadlereiden ainoa eloon jäänyt poika, William Jr., oli 16-vuotias. Kelloggeilla oli 9-vuotias tytär, joka oli täysin kuuro.
Foorumin varhaisvuodet
Eräänä sunnuntai-iltapäivänä Diversey Parkwayn 553:ssa koettiin uusi tärkeä tapahtuma. Uusi sosiaalinen ryhmä muodostui. Ryhmää kutsuttiin foorumiksi, ja sen kokoukset alkoivat 11.2.1923. Näennäisenä syynä siihen, että vieraita kutsuttiin heidän kotiinsa, oli tarve pitää yhteyttä entisiin potilaisiin. Emme tiedä, oliko foorumi Sadlereiden idea, vai oliko niin, että ilmoituksenantajat ehdottivat heille tällaisen ryhmän muodostamista.
Salonkityyppiset kokoontumiset olivat osa 1920-luvun kulttuuria. Koollekutsuja esitelmöi tunnin ajan jostakin aiheesta, ja seuraavan tunnin ajan vieraat esittivät kysymyksiä. Tohtori William Sadler luennoi sellaisista aiheista kuin ”primääriset vaistot ja emootiot”, ”perinnöllisyys”, ”darvinismi” ja ”eugeniikka”. Vuonna 1923 isäni, Clarence Bowmanin, ystävä ja tri Sadlerin entinen potilas esitteli hänet foorumille.
Foorumin todellinen tarkoitus
Foorumin ollessa eräänä joulukuisena sunnuntaina 1924 koolla tohtori William viihdytti sitä kertomuksella omasta osallisuudestaan eräässä tutkimustriossa; se jahtasi huijareita, jotka olivat olevinaan kuolleiden henkiä esiin manaavia meedioita. Hänen toimintakumppaneinaan olivat Howard Thurston, kuuluisa ja taitava taikuri, ja lisäksi rikosetsivä Chicagon poliisista. Muuan foorumilainen kysyi, oliko todennäköistä, että jotkut transsimeediot saivat viestejä todellisilta enkelien kaltaisilta henkiolennoilta.
Foorumin todellinen tarkoitus putkahti esiin tuona nimenomaisena päivänä. Tohtori Lena oli poissa kaupungista, ja tri William laverteli. Ryhmälle ilmoitettiin, että se kutsuttiin osallistumaan uuden ilmoituksen alkuunsaattamiseen. Ryhmäläisten tehtävänä oli kirjoittaa paperille kaikki kysymykset, jotka vain olivat joskus heitä ja ihmiskuntaa askarruttaneet – kysymykset Jumalasta, kosmoksesta, kuolemanjälkeisestä elämästä, ihan mistä vain.
Hän teki selväksi, ettei hän itse ollut vakuuttunut niiden ilmiöiden aitoudesta, joita hän, Lena ja Kelloggit olivat olleet todistamassa. Tohtori William oli kaikin keinoin yrittänyt päästä selvyyteen tapauksesta. Muuan näkymätön persoonallisuus, nimeltään Makiventa Melkisedek, informoi ryhmää, että tuloillaan oli uusi ja ihmeellinen ilmoitus. Tohtori William toivoi, että ryhmän esittämät kysymykset auttaisivat paljastamaan, oliko meneillään suuri huijaus. Tuohon mennessä vastaanotetun aineiston hengellinen laadukkuus oli vaikuttanut suuresti tohtori Lenaan ja Kelloggeihin. Melkisedekin vierailu tapahtui 11.2.1924, eli tasan vuosi foorumin ensimmäisen kokoontumisen jälkeen.
Tammikuussa 1925 alkoi saapua vastauksia foorumilaisten kysymyksiin. Ne olivat muodoltaan täysimääräisiä kirjan lukuja. Ensimmäistä 57 luvun sarjaa laajennettiin vastauksena lisäkysymyksiin. Ensimmäiset luvut saatiin yksi tai kaksi kerrallaan. Ne olivat kaikki vastauksia kysymyksiin. Ellei ollut kysymyksiä, ei ollut myöskään vastauksia. Vuonna 1935 saatiin kokonainen kirjan osa (IV osa) yhdellä kertaa. Jeesuksen syntymäpäivää vietettiin ensimmäisen kerran elokuun 21. päivänä 1935. Foorumi tarkisti kaikki luvut mahdollisten moniselitteisyyksien ja selvennystä kaipaavien kohtien varalta. Taivaalliset olennot, joista puhuttiin nyt ilmoituksenantajina, suorittivat lopulliset korjaukset.
Kun kahtatoista apostolia käsittelevä luku saapui, tohtori William häkeltyi. Sen laatijat olivat tunkeutuneet kahdentoista ainutlaatuisen ihmisen mieleen, ja he esittivät kertomuksensa johdonmukaisesti. ”Heitin pyyhkeen kehään”, julisti tohtori William. ”Olen psykiatri, ja osaan hommani. En pystyisi luomaan näin johdonmukaista ja aukotonta luonnehdintaa kahdestatoista miehestä.” Tohtori Williamin epäilykset murtuivat.
Foorumiin osallistui kaikkiaan 485 henkilöä vuosien 1923 ja 1956 välillä. Ennen vuotta 1955 foorumilaisilla ei ollut kokouksissaan luettavinaan kopioita kirjan luvuista. Lukuja ei saanut viedä rakennuksen ulkopuolelle. He eivät myöskään saaneet tehdä muistiinpanoja.
Heiltä vaadittiin vaitiololupaus. Nykyisin me kutsuisimme foorumia fokusryhmäksi. Sen jäsenet kuuntelivat lukujen luentaa, samalla kun taivaalliset persoonallisuudet tarkkailivat heidän reaktioitaan. Ilmoituksenantajat trimmasivat lukuja saadakseen ne siten ihmisille ymmärrettävimmiksi. Foorumilaiset eivät koskaan kuulleet tai nähneet taivaallisia vierailijoita. Foorumin ainutlaatuisuudesta huolimatta jotkut sen jäsenistä erosivat, sillä aineisto oli liian vaativaa, liian vaikeaa tai kiinnostamatonta.
Foorumilaiset saivat tietää, että 11.2. oli Jeesuksen Ajatuksensuuntaajan lahjoittamispäivä. Se Universaalisen Isän osanen, joka annettiin lainaksi tälle Nasaretissa kasvavalle pikkupojalle, oli aivan kuin kenen tahansa ihmisolennon Ajatuksensuuntaaja missä tahansa asuttujen universumien piirissä.
Bill Sadlerin osuus
Palattuaan takaisin merijalkaväessä suorittamaltaan komennukselta vuonna 1928 William S. Sadler Jr. (Bill) lumoutui kirjan luvuista. Hän antautui lukemaan niitä ja kirjoitti kysymykset, jotka johtivat Korkeinta Olentoa käsittelevien lukujen antamiseen. Billistä tuli kontaktikomission jäsen, ja hän oli erinomainen foorumin opettaja 1940-luvulla ja 1950-luvun ensimmäisinä vuosina. Hän oli älyllinen, väliin tunteellinen ja usein ylenkatseellinen. Hän poistui mansiomaailmoihin 22.11.1963.
Kaikki kontaktikomissiolaiset ovat nyt edesmenneitä. Komissiolaiset olivat ainoita, jotka tiesivät, kuka ”kontaktihenkilö” oli, eli kuka oli se mies, jonka kautta ilmoitus toimitettiin perille. Foorumilaisista ei kukaan muu koskaan tavannut miestä, ei tiennyt hänen nimeään, syntymä- eikä kuolinaikaansa. Ilman heidän antaumuksellisuuttaan, lojaalisuuttaan ja sisukkuuttaan jopa ajoittaisen epäilyksen ja epäuskon hetkinä, ilmoitusta ei olisi saatu toteutettua. Kukaan heistä ei hyötynyt luvista rahallisessa mielessä mitään. He itse asiassa uhrasivat vaatimattoman henkilökohtaisen varallisuutensa sen ryhmän hyväksi, joka kokoontui Sadlereillä 60 vuoden ajan.
Liittyminen foorumiin
Isäni suosituksesta liityin foorumiin lokakuussa 1951. Sain tietää, miten keskinäinen luottamus oli kehittynyt ihmisten ja taivaallisten persoonallisuuksien välillä ilmoituksen syntyä edeltäneinä vuosina. Kuusi kuukautta liittymiseni jälkeen minut palkattiin tri Williamin lääkäri- ja psykiatripraktiikan vastaanottovirkailijaksi. Siellä työskennellessäni kuulin foorumin tarinan ainakin kuusi kertaa. Puolisoni Tom ja minä tunsimme tohtori Sadlerin 18 vuotta ja Christyn 31 vuotta.
Potilaita autetaan auttamaan itseään
Tri William omisti koko ammatillisen uransa sille, että hän auttoi fyysisesti tai mielellisesti sairaita ihmisiä. Siitä huolimatta hän teki ilmoituksen tutuksi vain muutamalle potilaalleen eli niille, jotka olivat kykenevimpiä uskomaan ajatukseen näkymättömistä henkiolennoista ja jotka jo uskoivat jonkinlaiseen jumalakäsitykseen. Tohtori William ei halunnut olla mikään psyykkisesti riippuvaisten seuraajien kulttijohtaja.
Hänen menetelmänään oli innoittaa potilaita ajattelemaan itsenäisesti, ottamaan vastuu omasta mielensä ja tunnemaailmansa kohenemisesta, tunnistamaan lahjansa ja kehittämään rohkeutta. Hänen luonteensa ei kuulunut muihin ihmisiin kohdistuvan ylivoiman käyttö. Tri William tunsi syvää inhoa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka huijasivat pahaa aavistamatonta yleisöä tai jotka käyttivät hyväkseen herkkäuskoisia ja heikkotahtoisia ihmisiä.
Kokeneet opettajat
Jokaisella on Urantia-kirjassa suosikkikohtia. Tohtori Williamille niitä olivat Vanhan testamentin historia ja Jeesuksen elämä ja opetukset, joita hän vertaili Raamatun teksteihin. Hänen oppituntinsa alkuperäisessä Veljeskunnan koulussa olivat aina täynnä. Hän tunnusti, ettei hän ollut tutkinut II osaa yhtä paljon kuin muita ja että jotkin käsitteet hän oli ymmärtänyt vallan väärin. Johtaessaan keskustelua yhdestä fyysistä maailmankaikkeutta käsittelevistä jaksoista, hän törmäsi kohtaan, jota hän ei ymmärtänyt. Hän kysyi kuulijakunnalta, tiesikö joku mistä kohdassa oikein puhutaan. ”Tohtori, kappas, siinähän on Einsteinin yhtälö: e = mc2”, sanoi luonnontieteiden opettaja yleisön seasta. ”Ohhoh, enpä tiennytkään”, tohtori William ihasteli.
Jokaisella ensimmäiseen Urantia-seuraan kuuluvalla oli tilaisuus johtaa luvuista käytyä keskustelua. Jokaisen kokouksen jälkeen tri Sadlerillä oli tapana kävellä ensiesiintyjän eteen, kätellä häntä ja sanoa: ”Teitpä hyvän työn! Ensi kerralla et ole läheskään yhtä hermostunut.”
Hän ei johtajana puuttunut muiden toimiin eikä hän tulkinnut Urantia-kirjan opetuksia muille.
Huomispäivän johtajien kouluttaminen
Sitten kun Urantia-kirja oli julkaistu, foorumilaisille annettiin tehtäväksi tehdä ilmoitus tutuksi omalle sukupolvelleen. Ja heille kerrottiin, ettei maailma ollut vielä valmis sen vastaanottamiseen. Jäsenet keräsivät yhteen tietämättömyytensä ja ryhtyivät levittämään Urantia-kirjaa ja sen opetuksia.
Nuorimmat lukijat olivat Urantia-yhteisön tulevaisuus, ja he saivat tohtori Williamilta ja Christyltä osakseen erityistä huomiota. Tohtori ja Christy uskoivat melkoisen määrän taustatietoa Urantia-järjestöjen tulevien johtajien tietoon. Christylle ja tohtori Sadlerille heidän taivaalliset työtoverinsa antoivat tehtäväksi kirjoittaa Urantia-ilmolituksen täysimittaisen historian, mutta heiltä loppui aika yksinkertaisesti kesken, ja he siirtyivät mansiomaailmoihin saamatta hanketta koskaan päätökseen. William Sadler kuoli 94-vuotiaana vuonna 1969, ja Christy 92-vuotiaana vuonna 1982. Christy eli kontaktikomissiolaisista kaikkein pisimpään.
Henkilökohtaisesti pidän Christyä monessa mielessä ilmoituksen todellisena ihmissankarina. Christy miltei pakotettiin todistamaan oikeudessa Urantia-kirjan alkuperästä, jonka yksityiskohdat hän oli sitoutunut olemaan koskaan paljastamatta; yksityiskohtiin kuului tieto kontaktihenkilön persoonallisuudesta. Christy oli 87-vuotiaana valmis menemään vankilaan, jos se olisi väistämätöntä.
Christyllä oli tarkka käsitys siitä, miten lukijakunnan tulisi laajeta. Hän sanoi: ”Ilmoituksenantajat kehottivat mitä laajenemaan varovasti ja rakentamaan lujan uskovista koostuvan perustan, jotta kykenisimme selviytymään julkisesta kritiikistä sitten, kun sitä alkaa tulla.” Vuonna 1980 hän sanoi: ”Varsin harvat lukijat tuntevat Urantia-kirjan riittävän hyvin kyetäkseen puolustamaan sitä julkisuudessa.” Hän toisti: ”He kehottivat meitä laajenemaan varovasti.”
Kuolevaisvalittujen hätätilajoukko-osasto
Urantia-veljeskunnan ensimmäiselle valtuutettujen kolmivuotiskokoukselle esittämässään puheenjohtajan puheessa vuonna 1967 Christy esitti loppusanoissaan ilmoituksenantajien ohjeita:
”Olen aikaisemmin muistuttanut teitä siitä, että Urantian taivaalliset valvojat ovat nyt kokoamassa pieniä, hengen johdattamista ihmisistä koostuvia ryhmiä kaikkialla maailmassa – kaikkien kansakuntien keskuudessa – ja nämä totuuden pataljoonat, nämä valitut, ovat nykyään tekemisissä kymmenien elintärkeiden hankkeiden kanssa, jotka liittyivät maailman elvyttämiseen nykyisten tuskallisten konfliktien päätyttyä.”
”Eikä mikään näistä Urantian kuolevaisten hätätilajoukko-osastoista ole saanut tehtäväkseen juhlallisempaa velvollisuutta kuin meidän ryhmämme. Meidät on kutsuttu suurenmoiseen työhön ottamaan ensimmäinen askel tarjottaessa kuolevaiselle uusi valo, uusi ilmoitus Jumalan rakkaudesta. Helppo menneiden päivin tasaisen tahdin uskonto ei enää riitä nykyajan haasteisiin. Jeesuksen elämäntavan seuraaminen vaatii täysimääräistä sitoutumista, antaumuksellista omistautumista, päättäväistä määrätietoisuutta, torven törähdystä elämään, joka ei tee kompromisseja.
Sadlereiden vapaaehtoistyö
Useimmat foorumilaiset eivät tienneet siitä, mutta tri William teki valtavasti myös vapaaehtoistyötä:
- Hän oli vihkimyksen saanut sielunhoitaja Seitsemännen päivän adventistikirkossa. Hän organisoi lähetystyötä ja toimi Lifeboat Magazinen toimittajana.
- William toimi Pinkertonin etsivänä rahoittaakseen omat ja tri Lenan lääketieteen opinnot.
- Tri William oli suosittu Circuit Chautauqua -luennoitsija. Hän repertuaariinsa kuului kymmeniä luentoja. Hän nautti luennoimisesta.
- Tri William kyseenalaisti adventistien opetukset, Ellen G. Whiten opetukset, osoittaen ne epäjohdonmukaisiksi plagiaateiksi. Sadlerit erosivat adventisteista vuonna 1913.
- Tohtori William ryhtyi mieluummin psykiatriksi kuin kirurgiksi. Hän sanoi: ”Sillä niin voi auttaa ihmisiä muuttamaan mielellistä näkemystään elämästä.”
- Tri William toimi 25 vuoden ajan sielunhoitopsykologian professorina McCormickin presbyteerisessä teologiaseminaarissa Chicagossa.
- Tohtori Sadler kirjoitti oppikirjoja, lehtiartikkeleita ja suuren yleisön tarvitsemia itsehoito-oppaita (kaikkiaan 42 julkaisua).
- Hän pyrki elämässään tuomaan terveyttä ja lääketieteellistä tietämystä kansalaisille. Hänen lääkärikollegansa katsoivat, että hän paljastaa ammattisalaisuuksia asiaan vihkiytymättömille.
Tri Lena oli yhtä palveluhenkinen kuin hänen miehensä.
- Tohtori Lena puhui köyhyydestä kärsivien naisten ja lasten terveydenhoidon puolesta voimallisesti. Hän edisti syntyvyyden säännöstelyä, eugeniikkaa, äitiysajan hygieniaa ja kätilön tehtävien luvanvaraistamista.
- Hän toimi vapaaehtoisena Jane Adams Hullin turvakodissa. Tri Lena oli pienikokoinen, mutta hänen energisyytensä oli loppumatonta. Lisäksi hän oli dynaaminen julkisten puheiden pitäjä.
- Hän palveli keskilännen jokanaisen lääketieteellisen yhdistyksen presidenttinä, samoin kuin Lääketieteen piirissä toimivien naisten yhdistyksen presidenttinä. Hän oli lämmin ja sydämellinen persoonallisuus. Hän kuoli syöpään 64-vuotiaana vuonna 1939.