Muistan hyvin ensimmäisen koulupäiväni. Äiti ei päässyt viemään minua kouluun, koska lehmä poiki juuri kaksosvasikat. Tunsin olevani itsenäinen koululainen, kun osasin mennä kouluun ilman saattajaa. Oloni oli turvallinen. Isoäiti sanoi, että enkelit ovat aina lasten mukana, ja erityisesti silloin, kun elämässä käynnistyy uusia asioita.
Opettajasta tuli heti tärkeä. Hän omistautui työlleen. Tuntui, että hän oli valinnut ammattinsa sydämellään. Koulu sijaitsi ison metsän kupeessa. Usein oppitunnit pidettiin luonnossa, mikä oli hauskaa ja inspiroivaa. Opettaja oli vahvasti läsnä ja huomioi kaikki oppilaat tasapuolisesti. Myöhemmin huomasin, että hänellä oli häivähdys Jeesuksen tavasta opettaa.
Jeesus opetti ilon kautta. Hän rakasti lapsia, ja lapset rakastivat häntä. Hän keskeytti omat työnsä, kun lapset tulivat pyytämään häneltä tarinoita. Hän järjesti heille luonnon askarteluvälineitä – kiviä, käpyjä ja puupalikoita – joilla leikkiessä mielikuvitus sai lentää. Lapsilla oli hauskaa. Samalla he oppivat taitoja elämää varten.
Uskonnon oppikirjasta on jäänyt mieleeni kuva, jossa Jeesus istuu suurella kivellä lapset ympärillään. Kuvasta heijastuu ilo ja yhteishenki.
He oppivat nauramaan, nauramaan sydämensä pohjasta. Parilla pienimmällä lapsella oli tapana kiivetä hänen polvelleen ja istua siinä katsellen ylös ja ihmetellen hänen ilmeikkäitä kasvonpiirteitään hänen kertoessa tarinoitaan.
Urantia-kirja 128:6.11
Tällainen on hyvä tapa opettaa. Oppimisen ilo ja hauskuus tuntuvat kuitenkin usein unohtuvan suorituspaineiden, opetussuunnitelmien ja aikataulujen alle. Ja monilla koululaisilla on paha olla kiusaamisen vuoksi. Lisäksi lasten erilaiset perhetaustat johtavat siihen, että oppimisen lähtökohdat vaihtelevat suuresti. Opettajien työsarka ei ole helppo.
Opettajalla voi olla hyvin merkittävä asema lapsen elämässä. Hänen sanansa voi painaa enemmän kuin muiden yhteensä. On tärkeää, että lasten kanssa työskentelevät henkilöt ovat turvallisia ja luotettavia.
Jossain vaiheessa lapsi joutuu huomaamaan, etteivät opettaja ja vanhemmat tiedä kaikkea. Urantia-kirjassa on kuvattu hetkeä, jolloin Jeesus huomasi ensimmäistä kertaa, että hänen isänsä ei osannut vastata hänen kysymykseensä.
Näin alkoi pitkä ja hämmentävä harhakuvien särkyminen, jonka kuluessa Jeesukselle selvisi, etteivät hänen maiset vanhempansa olleetkaan kaikkiviisaita eivätkä kaiken tietäviä.
Urantia-kirja 123:3.2
Tämä kokemus tulee kaikille lapsille ja nuorille jossain vaiheessa. Vanhemmat ja opettajat eivät osaa vastata, kirjoissa on pirstaleista tietoa ja sähköisen maailman tietotulva on pinnallinen. Nuori tajuaa, että hän joutuu itse etsimään oman totuutensa. Samalla hänen on päätettävä, ketä voi uskoa ja kehen voi luottaa. Tästä alkaa todellinen koulu, elämänkoulu, joka jatkuu niin kauan, kun olemme täällä maan päällä– ja sen jälkeenkin ikuisuudessa.
Jeesuksen isä joutui puolestaan järkyttymään, kun hänen esikoisensa sanoi kannattavansa kilpaurheilua ja amfiteatterin rakentamista Nasaretiin. Tässä kohtaa isän ja pojan ajatukset törmäsivät yhteen. Jeesus joutui lupaamaan isälleen, ettei koskaan enää puhu näistä asioista, vaikka mielessään kannatti nuorten ulkoliikuntaa ja rehtiä kilpailua. (Lue lisää Urantia-kirjasta 124:3.7-8)
Kuulostaa tutulta, itse kukin on käynyt kiivaita keskusteluita vanhempiensa kanssa, jotka tuntuivat elävän ihan eri vuosisadalla. Eri sukupolvien elinolosuhteet ja kokemukset poikkeavat suuresti toisistaan. On selvää, että myös ajatukset ja käyttäytyminen eroavat.
Lapsi oppii elämän perusasiat omalta perheeltään. Kasvatusvastuuta ei voi lykätä pelkästään kouluille ja opettajille. Koulu ja koti toimivat yhdessä lapsen tasapainoisen kehityksen tukemisessa.
Urantia-kirja 177:2.5
Lapsen myöhemmästä elämästä tulee onnellinen tai onneton, helppo tai vaikea sen mukaan, millaista on hänen varhaisin mentaalinen ja emotionaalinen elämänsä, jota säätelevät mainitut, kodissa vallitsevat sosiaaliset ja hengelliset suhteet.
Myöhemmin lapsen varttuva mieli kykenee mukauttamaan perhesuhteiden käsitteeseen yhteisön, rodun, maailman ja sitten universumin, superuniversumin ja jopa universumien universumin suhteet.
Urantia-kirja 8:1.11
Useimmilla alakouluikäisillä lapsilla on jo henkiopastaja, jota kutsutaan Urantia-kirjassa ajatuksensuuntaajaksi. Se opastaa tekemään oikeita valintoja. On turvallista tietää, että tämä opastaja kulkee aina mukana eikä väsy antamaan neuvoja, kun ihminen niitä pyytää. Ikuinen oppiminen ja kehittyminen jatkuu universumin maailmoissa. Ensimmäinen koulupäivä on ikuisen elämänkoulun starttipiste.
Kunkin universumin kaikki maailmat ovat jatkuvasti Jumalan tietoisuudessa… …Jokainen luodun lapsi voi todellakin sanoa: “Hän tietää valitsemani tien, ja kun hän on koetellut minua, olen jalostunut kuin kulta.”
Urantia-kirja 3:3.2