Moni ensimmäistä kertaa Urantia-kirjaan tutustuva avaa kirjan sisällysluettelon ja luokittelee sen ensivilkaisulla scifiksi.
Urantia-kirjan kuvaus maailmankaikkeudesta on haaste ja samaan aikaan yksi sen suurimmista anneista. Tämä nosti aikoinaan omatkin niskavillat pystyyn.
Ihmisten mielikuvitusta on kutkuteltu sadan vuoden ajan laadukkaalla fantasia- ja scifi-kirjallisuudella. Oletusarvoisesti vain lapset eläytyvät tarinoihin totena. Aikuista, joka ryhtyy opettelemaan keksittyä kieltä, katsellaan huvittuneena. Täysjärkiselle on selvää, ettei haltijoita ja peikkoja ole olemassa. Joka muuta väittää, pääsee keskustelemaan aiheesta psykiatrin kanssa.
“Mansiomaailman Opettajat ovat palvelukseen kutsuttuja ja kunnialla kruunattuja kerubeja. Useimpien muiden Nebadonin kouluttajien tavoin hekin saavat toimeksiantonsa Melkisedekeiltä. He toimivat useimpien morontiaelämän opetushankkeiden piirissä, ja heidän lukumääränsä ylittää täysin sen, mitä kuolevaisen mieli kykenee käsittämään.”
Urantia-kirja 37:7.1
“Kuolleistaheräämissaleista jatkat matkaasi Melkisedekien sektorille, jossa sinulle osoitetaan vakinainen asunto. Sen jälkeen koittaa kymmenen päivän pituinen henkilökohtaisen vapauden aika. Saat esteettä tutkia uuden kotisi lähiympäristöä ja perehtyä kohta alkavaan ohjelmaan. Sinulla on myös aikaa täyttää toiveesi ja etsiä rekisteristä rakkaitasi ja muita maisen elämän aikaisia ystäviäsi ja käydä tapaamassa heitä, jotka ehkä ovat saapuneet näihin maailmoihin ennen sinua. Kymmenpäiväisen lomasi päättyessä aloitat Paratiisin-matkasi seuraavan vaiheen, sillä mansiomaailmat ovat tosiasiallisesti koulutussfäärejä, eivät pelkästään viivytysplaneettoja.”
Urantia-kirja 47:3.6
Ei ole ihme, että monelle voi olla vaikea ottaa Urantia-kirjaa omakseen. Huomaan itsekin lukevani universumia koskevia kohtia lähinnä mielenkiintoisena taustatietona. En pyri opiskelemaan niitä. Toisaalta on mielenkiintoista huomata, että kirjan 2000 sivua sisältää useita ristiinviittauksia ilman epäloogisuuksia. Ajattelen, että jos kirjoitukset planeetoista ja olennoista pitävät paikkansa, ehdin oppimaan ne. Samalla kuitenkin tiedostan, että niistä kertovat luvut ovat yksi kirjan suurimmista anneista. Kaikki elämä ja oleminen löytyy hyvin organisoituna avaruudesta.
Valtauskonnot piirtävät kuolemanjälkeisestä elämästä kuvan jossain toisessa ulottuvuudessa ja usvassa. Tämä ei uppoa minuun. Urantia-kirja selkeyttää tätä osaa uskonnoista ja on myös jonkinlaisessa linjassa tieteen kanssa.
Tiede ei pysty kaikkia asioita osoittamaan todeksi, joten moni asia jää uskon varaan. Esimerkiksi Urantia-kirjassa kuvatut susatia- ja univitatia-olennot kuuluvat tähän sarjaan. Suhtaudun näihin samoin kuin kosmologiaan. Tullaan tutuiksi sitten, kun päästään sanomaan käsipäiväät.
Oma mielenkiintoni Urantia-kirjassa keskittyy elämänfilosofiaan ja sen opiskelemiseen. Siinä minulla on ihan riittävästi tekemistä kirjan kanssa, joten planeetat ja henkiolennot odotelkoon tutustumistani sitten, kun olen siirtynyt fyysisen kuoleman tuolle puolen.
On kuitenkin kiva tietää, että maailmankaikkeus on uskomattoman valtava ja tarjoaa mitä erilaisempia seikkailuja.