Moni ystäväni on herännyt pohtimaan, mitä rakkaus tarkoittaa henkisessä merkityksessään? Siispä otin kysymyksen tässä pohdintaan ja kokosin aiheesta muutamia ajatuksia sekä otteita Urantia-kirjasta. Mielestäni yksi tärkein lause on hyvä tuoda esiin heti aluksi: Jumala, joka voi rakastaa ja jota voi rakastaa, on jo itsessään todellinen rakkaus.
Jumala on antanut meille vapaan tahdon. Tästä syystä meillä on täysi vapaus vaikka tappaa toisiamme. Jumala ei sitä kuitenkaan halua, vaikka antaakin sen tapahtua. Jos hän estäisi sodat ja kauhuteot, niin eihän meillä tällöin olisi vapaata tahtoa, eikä myöskään ihmiskunta voisi oppia virheistään.
Jumalan rakkaus on hyvyyttä, lojaalisuutta, luottamista, uskomista sekä uhrautumista ja palvelemista tärkeiden ja rakastamiensa asioiden puolesta. Isä-Jumalan osoittama rakkaus toimii suoraan yksilön sydämessä, kuten meidän ihmistenkin rakkaus toimii yksilökohtaisesti, kuten esimerkiksi minun äitini rakkaus minua kohtaan.
Urantia-kirjassa mielestäni juuri tämä asia on tuotu esiin näin:
“Jumala rakastaa jokaista luotua niin kuin lasta, ja tämä rakkaus lepää jokaisen luodun yllä kautta kaiken ajallisuuden ja ikuisuuden.”
Urantia-kirja 118:10.5
“Rakkaus on se sääntö, jonka mukaan valtakunnassa eletään — ja rakkaus on ylivertaista omistautumista Jumalalle, samalla kun rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään.”
Urantia-kirja 142:1.4
“Vahvat luonteenpiirteet eivät ole tuloksena siitä, että ei tee väärin, vaan mieluumminkin siitä, että tekee tosiasiassa oikein. Epäitsekkyys on inhimillisen suuruuden tunnusmerkki. Minuuden toteutumisen korkeimmat tasot saavutetaan palvonnan ja palvelun avulla. Onnellisen ja aikaansaavan henkilön vaikuttimina on, ei suinkaan väärin tekemisen pelko, vaan rakkaus oikeintekemistä kohtaan.”
Urantia-kirja 140:4.6
“Jumalan rakkaus on luonteeltaan isällistä hellyyttä. Sen vuoksi hän kyllä toisinaan ”kurittaa meitä oman etumme nimissä, jotta me tulisimme osallisiksi hänen pyhyydestään”. Kovimpienkin koettelemustesi hetkinä muista, että ”kaikissa koettelemuksissamme hän kärsii kanssamme”.”
Urantia-kirja 2:5.3
Rakkaus sanana on kaikista voimakkain ja laajin verrattuna mihinkään muuhun sanaan. Maallinen rakkaus voi pitää sisällään negatiivisia siinä missä positiivisiakin vivahteita. Mutta se miten sinä itse koet Jumalallisen rakkauden ja kun vaalit hyvyyttä, niin siitä voi tulla jotakin niin kaunista, että se synnyttää vain yhä suurempaa rakkautta. Jumalallinen rakkaus kauneimmillaan on jotakin, mikä saa surut, pelot, vihat, murheet ja kaiken pyyhittyä pois.
Jos tunnet rakkauden niin tunnet Jumalan, jos tunnet Jumalan, niin tunnet myös rakkauden. Jumala on rakkaus ja hänen rakkautensa on suurin.
Jumala rakastaa globaalisti ja kaikissa universumeissa kaikkia olentoja maanmatosista korkeimpiin ja jumalallisiin olentoihin.
Älä siis koskaan epäile Jumalan rakkautta sinua kohtaan, koska Jumalan rakkaus on yhtä suurta sekä aitoa jokaista kohtaan – myös niitä kohtaan, jotka eivät Jumalaa rakastaisi, sillä Isä rakastaa kaikkia aina ja ikuisesti.
Tästä aiheesta voisin jatkaa vaikka kirjan verran, mutta jätän kysymyksen nyt teidän itsenne pohdittavaksi.
Kiitos !
Urantia-kirjan toimittajat pahoittelevat että meillä on sana rakkaus jonka sisältö ei sovellu kuvaamaan Jumalan rakkautta.
Kirjassa sanotaan myös että rakkaus sanan sisältöä pitää päivittää säännöllisesti.
Urantia- kirjasta voi löytää pitkälti pari sataa lausetta siintä mitä on rakkaus, tässäkin tapauksessa ihmisen/ihmiskunnan pitää kehittyä sen ymmärtämisessä.